Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys

Ollessani lapsi perheellämme oli kesämökki Pohjois-Savossa. Läheisessä talossa asui vanhempiensa kanssa jo aikuinen nuorimies nimeltä Pertti. Kesämökillä ei useinkaan ollut ikäistäni seuraa, mutta Pertti otti minut usein mukaansa kalastamaan ja vei joskus autollaan Kuopion torillekin. Hän jaksoi olla kiinnostunut pikkupojan höpinöistä ja välillä vähän nauraa hyväntahtoisesti niille. Myöhemmin tajusin, että vaikka yhteytemme rajoittui vain näihin kesälomaretkiin, Pertti oli minulle merkityksellinen aikuinen.

Pekka ja Andy Myllypurossa 1975

Pekka ja Andy Myllypurossa 1975

Tämä asia tuli mieleeni katsoessani kuvaa vuodelta 1975. Kuvassa olen 10-vuotias. Mietin mitä kaikkea on elämässäni tapahtunut tämän jälkeen ja mitä minusta on tullut. Miksi teen niitä asioita, joita teen juuri nyt? Onko minulla edelleen samanlainen luottavainen katse ja usko elämään kuin vuonna 1975?

Kyllä, usko on säilynyt ja luottamus siihen, että elämällä on vielä paljon annettavaa minullekin, yli 50-vuotiaalle. Entä uteliaisuus? Sitä löytyy edelleen! Elämänkokemusta on myös kertynyt ja niitä vastoinkäymisiä, joita tarvitaan, ettei kaikki tunnu liian helpolta ja selvältä, ja että kehitystä ihmisenä voi tapahtua.

Merkitykselliset kohtaamiset

Lapsuudenkodissani oli turvallista elää ja kehittyä. Siitä huolimatta koen, että kaikki minulle merkitykselliset ihmiset eivät välttämättä ole vaikuttaneet elämässäni ajallisesti pitkiä aikoja, mutta he ovat todennäköisesti tietämättään olleet elämässäni äärettömän arvokkaita. He ovat osoittaneet hyväksyntäänsä ja kannustustaan pienempää lasta kohtaan. Vieläkin muistan niitä kohtaamisia ja tilanteita, joissa muutama hyväksyvä sana tai huomioiminen on saanut tuntemaan, että minulla on merkitystä ja että olen arvokas.

Näillä lapsuuteni kokemuksilla on ollut mitä ilmeisimmin vaikutusta siihen, että olen suuntautunut ihmisläheisille aloille sekä lasten ja nuorten hyvinvointia edistäviin tehtäviin. Jos en tekisi tätä työkseni, tekisin tätä vähintään vapaaehtoisena. Elämässä on hyvä tehdä merkityksellisiä asioita muiden hyväksi myös siksi, että se lisää omaakin hyvinvointia. Vapaaehtoisuushan lisää tutkitusti onnellisuutta. Omien kokemukseni perusteella voin todeta samaa!

Kiireistä aikaa ja priorisointia

Nykyisin ei voi olla havaitsematta, että muiden elämässä ja välillä omassakin tulee hengästyttävän kiire. Kiirettä on työssä, kotona ja harrastuksissa. Tehokkuutta vaaditaan kaikkialla. Siitä on myös tehty hyve. Täytyy näyttää kiireiseltä, että voi kokea itsensä arvokkaaksi ja arvostetuksi. Aikakauslehdissä yksi ja toinen kertoo, kuinka on kokenut burn outin. Ja ajanhallintakurssit vetävät salit täyteen.

Tämän kiireen keskellä on hyvä pysähtyä miettimään sitä, mikä on oikeasti elämässä tärkeää. Ovatko raha, ura ja meriitit tärkeämpiä kuin läheiset ja perhe? Onko meillä aikaa osoittaa rakkautta niille ihmisille, jotka ovat meitä lähellä? Huomaammeko heidät, jotka tarvitsevat apuamme? Vieläkö muistamme tunteen siitä, kuinka hyvältä tuntui saada apua tai sen, kun kauttamme apua saanut on osoittanut kiitollisuuttaan?

Kun aika on rajallista, joudumme valitsemaan mihin käytämme aikamme. Jotta teemme sellaisia ratkaisuja, jotka tyydyttävät meitä, kannattaa miettiä näitä elämän tärkeysjärjestyksiä.

Tarvitsemme toisiamme

Nykyään törmää usein kirjoituksiin ja tutkimuksiin sekä lasten että vanhusten yksinäisyydestä. Ikävä kyllä, tämä teema sivuaa meidän jokaisen arkea jollain tasolla. Usein yksinäisyys on seurausta pitkäaikaisesta kehityksestä. Lapsi tai nuori voi jäädä syrjään pelkästään siksi, ettei hänellä ole samanlaisia merkkivaatteita kuin muilla tai syy voi olla jokin muu pikkuseikka. Hän saattaa tottua siihen, ettei kuulu joukkoon. Silti meistä kukaan ei halua olla yksin ja syrjässä. Meistä kukaan ei yksinkertaisesti pärjää yksin!

OmaKamu on perustettu, jotta tähän asiaa voitaisiin vaikuttaa. Olemalla kaverina lapselle ehkäisemme sekä toisen että omaa yksinäisyyttämme. Ja lähes varmuudella saamme omaan elämäämme merkitystä ja sisältöä. Haluamme keskittyä toimintamme antamiin mahdollisuuksiin ja pitkäaikaisiin positiivisiin vaikutuksiin niin lapsille kuin aikuisillekin. Syrjäytymiskeskustelun tilalle tarvitsemme enemmän keskustelua siitä, mitä kaikkea voimme saada aikaan yhdessä niin, että meillä kaikilla on hyvä olla.

Pekka Puukko

Pekka on positiivisesti ja uteliaasti elämää tarkasteleva lähimmäinen. Hän on aviopuoliso, isä, Kamu ja OmaKamun toiminnanjohtaja sekä yksi OmaKamun perustajista. Pekka pitää lukemisesta, hyvästä ruuasta ja onneksi myös liikunnasta. Varsinkin tennispallon perässä hän on nuoruudessaan juossut paljonkin. Pekan motto on "ei jos, vaan kun".

Pitkäaikaista tukea lapselle

Koulujen alusta tietää, että kesä on vuodenaikana edennyt pitkälle. Meillä aikuisilla loma on mahdollisuus käyttää enemmän aikaa lasten kanssa. Entisenä nuorena, isänä ja Kamuna tiedän hyvin, että lapselle turvallisen aikuisen tuki on yhtä tärkeätä räntäsateisena marraskuun päivänä kuin heinäkuun pouta-aamuna. Kohta satavuotiaassa hyvinvointi-Suomessa tukea tarvitsevia lapsia ja heidän perheitään on kasvava määrä. OmaKamu–toiminta on pitkäjänteisyydessään osoittanut tarpeellisuutensa. Aito hyvä palaute lapsilta ja heidän vanhemmiltaan osoittaa sen.

Tuetaan myös poikia

Tyttöjen asema Suomessa on kehittynyt ilahduttavasti. Syystäkin heitä on kannustettu opiskelemaan ja tulemaan toimeen myös itsenäisesti. Muistetaan tukea myös poikia! Poikien syrjäytymisvauhti on huolestuttavassa kasvussa. Koulunsa lopettavan ja tyhjän päälle jättäytyvän pojan itsetunto on todennäköisesti jäänyt heikoksi jo lapsena. Olen huomannut, että poikien erityinen tuen tarve lapsena ja nuorena on jo tunnistettu. Sinäkin pystyt kannustamaan ja tukemaan asuinpiirisi poikia, tyttöjä tietenkään unohtamatta.

Tämäkin toiminta tarvitsee taloudellista tukea

OmaKamu–toiminta perustuu valtaosin eri ikäisten vapaaehtoisten hienoon ja ilmaiseen työhön. Luotettava toiminta lasten kanssa voi kuitenkin toimia vain niin, että siinä on mukana riittävä määrä palkattuja, osaavia ammattilaisia. Meillä heitä on vasta kaksi, Pekka ja Taneli. Iloni on suuri, jos voit auttaa toimintaamme liittymällä tukijäseneksemme tai liittyä joukkoomme yritysjäsenyydellä. Ota suoraan yhteyttä minuun, jos löydät ajatuksen tukea toimintaamme myös isommalla panoksella. Takaamme, että se käytetään hyvin.

Iloinen katse, luottavainen, pieni käsi kädessäsi

Ilo tarttuu helposti. Valoisa katse palkitsee pyyteettömästi. Reilun kolmen vuoden kokemuksella Kamuna voin suositella tätä toimintaa kaikille aikuisille, jotka ovat pohtimassa tekevänsä jotain pitkäaikaista vapaaehtoistyötä. Toimintamme saama hieno toukokuinen TV–näkyvyys täytti nopeasti syyskuussa alkavan kurssin. Osaava koulutus ja sen jälkeinen tuki on tärkeätä vapaaehtoisille. Samalla se avaa portin mahtavaan toimintaan tukea tarvitsevan lapsen kanssa.

Kesää on vielä jäljellä. Nautitaan valosta ja iloitaan vuoden kaikista 12 kuukaudesta.

Erkki Böös

Erkki on Kamu ja OmaKamu-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Hän jäi vuodenvaihteessa eläkkeelle suomalaisen finanssiryhmän johtotehtävistä. Eke harjoittelee ukin mielenkiintoista elämää ja jatkaa kolmannen sektorin tehtävissä, aiempaa paremmalla ajalla. Mukaan on astunut myös uusi harrastus; proosa vaihtuu luovaan kirjoittamiseen.

Modernia lasten suojelua - tässä voittavat kaikki!

Meidän perinteemme lasten suojelussa ja monessa muussakin asiassa on hoitaa oireita eikä ehkäistä niitä. Sen tuottaa hyvinvointivaltio ilman perspektiiviä. Raha on ratkaissut asiat hetkeksi.

Nyt tiedetään, ettei lisää rahaa tule. Tiedetään myös, että myöhäiset ratkaisut maksavat. Mikä tärkeintä, tiedetään, että kaiken tämän sähläyksen jälkeen lapsi ei voi hyvin.

Toisinkin voisi tehdä. Murto-osa kulurakenteesta pitää siirtää vaiheeseen, jossa sen tuottavuudesta ei ole varmuutta, mutta silti siitä olisi selvä olettamus. Aivan kuten olettamus, että hyvä tieverkosto vähentää onnettomuuksia tai rokotus sairauksia.

Oivallus

Tärkeintä on oivallus siitä, että lasten suojelu ei ole jotain mitä joku erityinen tekee erityisessä paikassa ja erityisellä valtuutuksella. Sen sijaan lasten suojelu on sinun ja minun asenteeni. Sinun ja minun tekoni. Pihalla, bussissa tai R-kioskilla. Toki lasten suojelu on erityisiäkin toimenpiteitä, vaativaa ammattitaitoa ja korjaavaa hoitoa, mutta vasta sitten kun kaikki muut keinot ovat menetetty.

Tärkeää on lupaus. Pitää tietää mitä lupaa. Sellaista ei pidä luvata mitä ei voi pitää. Eikä lapsi mitään ihmeitä odotakaan. Mutta sinua hän odottaa. Usean lastensuojelun tarpeessa olevan lapsen peruspettymys on petetyissä lupauksissa. "Ensi kesänä" asiat eivät olekaan olleet toisin. Huomista ei ole tullut.

Aikuiset

Lasten suojelua ei ole ilman aikuisia. Jos lapsen luontaiset aikuiset eivät pysty täyttämään osuuttaan lapsen maailmassa, tarvitaan lisää apua. Sen ei tarvitse syyllistää ketään eikä merkitä mitään erityistä. Me vain tarvitsemme välillä toistemme tukea. Parhaiten tuki toimii, kun me aikuiset yhdessä siitä sovimme.

Nämä asiat eivät maksa paljoa, eivätkä vaadi erityisiä puitteita. On kuitenkin eduksi, että näille asioille on tietty järjestys ja pelisäännöt. Kaikkien osapuolten pitää tietää mitä tehdään ja millä ehdoilla. Tuettaville lapsille ja heidän omaisilleen pitää taata luottamus ja hienovaraisuus. Tähän tarvitaan aikuisia.

Minustakin on tähän

Yhteiskuntamme kehittyy siihen suuntaan, että osa meistä tarvitsee enemmän apua, mutta toisaalta monella meistä on aikaa ja halua myös auttaa ja myötäelää. Modernia lasten suojelua on yhdistää ja mahdollistaa nämä asiat. Tämä voi tapahtua matalan kynnyksen ja varhaisen havaitsemisen ehdoin. Tärkeintä on asettua lapsen elämään luontevana ja luotettavana aikuisena. Moni meistä pystyy siihen.

Seppo Sauro

Seppo on pitkän linjan lasten suojelija, jolla on kokemusta isoista lastensuojelujärjestöistä. Eläkkeelle hän jäi muutama vuosi sitten Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtajan toimesta. Nyt arkeen kuuluvat lastenlapset, muutamat luottamustoimet ja ulkoilmapuuhastelut. Seppo on palkittu mm. sosiaalineuvoksen arvonimellä ja Vuoden isä -tittelillä.