Yhdistysarkea OmaKamussa

Edellisessä työpaikassani oli tuhat työntekijää, nykyisessä meitä on kaksi. Isoissa ja pienissä organisaatioissa on tietysti omat puolensa ja erilaiset työntekijät sopivat erilaisiin yhteisöihin. Järjestöväki kuvailee usein tehtäväkirjoaan laaja-alaiseksi. Voin allekirjoittaa väitteen verratessani työnkuvaani OmaKamussa aiempiini esimerkiksi sosiaalitoimessa ja korkeakoulussa.

Yhteen työviikkoon mahtuu monenlaista. Saatan pitää yhteyttä perheisiin ja yhteistyötahoihin, viestiä somessa, laatia tietosuojauudistuksen dokumentteja, sytyttää nuotiota, ohjelmoida kotisivuja, kouluttaa uusia vapaaehtoisia, soittaa kitaraa, tarkastaa rikosrekisteriotteita, askarrella mehiläisvahakynttilöitä, editoida videota, järjestää tapahtumia tai kuten nyt, kirjoittaa blogia. Sosiaalialan ammattilaisena pärjää monessa tehtävässä, mutta kiinnostus uusiin asioihin perehtymiseen, uskallus kokeiluihin (ja mokailuihin) sekä kyky joustaa pitävät olla olemassa.

Ilonaiheita OmaKamu-arjessa riittää. Uudet Kamut ovat innokkaita ja odottavat pääsevänsä toimimaan lasten ja nuorten kanssa. Perheet ovat usein odottaneet Kamua useamman kuukauden hakemuksen lähettämisen jälkeen, joten Kamu-suhteiden aloitustapaamiset ovat pääsääntöisesti täynnä varovaista iloa ja odotusta tulevasta, molemminpuolista innokkuutta ja parhaimmillaan sen toteamista, että ryhdytään yhdessä tekemään jotain, joka tekee hyvää kaikille osapuolille.

Ennaltaehkäisevän ja mahdollisimman varhaisen tuen tärkeydestä on puhuttu vuosikausia. Se on pääsääntöisesti inhimillisesti, taloudellisesti ja ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna mielekkäintä perheiden hyvinvoinnin tukemista. Me-säätiön raportissa sadan suomalaisnuoren eniten esillä ollut aihe oli turvallisten aikuisten kaipuu. Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan työkseni saattaa yhteen ihmisiä juuri tähän tarpeeseen vastaavan toiminnan parissa.

Kaikki ei tietenkään ole pelkkää auringonpaistetta. Kiireisimpinä päivinä en ehdi olla yhteydessä jokaiseen johon haluaisin. Toisinaan mietin Kamun tai perheen jaksamista. Aina suhteet eivät syystä tai toisesta toimi. Työntekijänä pitää sietää sekin tilanne, jossa Kamua odottavia perheitä on kymmeniä enemmän kuin tarjolla olevia vapaaehtoisia. Kaikille tekisi mieli tarjota tukea, mutta kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Tukihenkilötyyppisessä toiminnassa tilanne taitaa olla valtakunnallisesti melkein kaikkialla sama. 

Kevään toinen uusien Kamujen koulutus päättyi juuri. Motivoituneelle väelle kurssitodistusten jakaminen tähän aikaan vuodesta tuntuu hieman kuin koulun kevätjuhlalta. Pienten juhlallisuuksien myötä päästään viettämään kesää, joka tänä vuonna on saapunut ilahduttavan aikaisin. Syksyllä ovat edessä seuraavat Espoon ja Helsingin kurssit. Toivon kohtaavani koulutuksissa joukon ihmisiä, jotka pääsevät Kamuina kokemaan samanlaisia merkityksellisyyden ja ilon tunteita kuin itsekin.

Taneli Saari

Taneli on pääkaupunkiseudun OmaKamu-toiminnan koordinaattori ja Kamu, joka on pyrkinyt löytämään niin isoista kuin pienistäkin työnantajista vahvuuksia. Vastuiden, vapauksien ja yhteisten arvojen tasapainosta löytyy tekemisen ilo.

Tilaa OmaKamu-uutiskirje!