Kamuilun kiehtova maailma

Hei kaikki! Olen Iisa Korkeila ja toimin Kamuna täällä Hämeenlinnassa. Olin todella iloisesti otettu, kun minulta kysyttiin, kiinnostaisiko minua kirjoittaa blogipostaus – tottakai kiinnostaa, mahtavaa!

Kaikki lähti siitä, kun eräänä syksyisenä päivänä olin mummini luona käymässä. Satuimme kuulemaan OmaKamu-toiminnasta radiomainoksen. Kotona menin heti koneelle ja yhtäkkiä olinkin laittanut viestiä eteenpäin, että olen kiinnostunut toiminnasta. Sain pian yhteydenoton ja tässä sitä nyt ollaan kaksi vuotta myöhemmin!

Olen aina ollut itse avulias ja pitänyt haasteista, joten tämä vaikutti todella hyvältä jutulta, johon ryhtyä. Uskon myös, että oma taustani koulukiusattuna on vielä enemmän tuonut esille sitä, että pieni apu tai se, että voi vilpittömästi olla kiltti ja hymyillä toisille, ei ole keltään pois. Oma ajatusmaailmani on hyvin auttavainen enkä halua, että kukaan on yksin tai kokee olevansa yksin.

Jo pienenä mulle iski vapaaehtoistyöhön kipinä, mutta oman hektisen elämän ja perheen takia sille ei ollut valitettavasti aikaa vaikka halua oli sitäkin enemmän. Syksyllä 2016 elämä tuntui siltä, että olen valmis kokeilemaan mitä Kamuna olo tuo tullessaan. Meillä oli erittäin mielenkiintoinen ja hyvä koulutus, unohtamatta osaavia ohjaajia. 

En ole kertaakaan katunut että olen tähän lähtenyt, koska olen saanut elämääni ihanan alakouluikäisen tytön, jolla on suuri ja kultainen sydän! Olen myös tutustunut PikkuKamuni perheeseen ja tulemme oikein hyvin toimeen. Tuntuu kuin olisimme tunteneet kauemmin. Asiat järjestyvät ja toimivat hyvin.

Olen Kamu ja minulla on PikkuKamu, mutta kutsumme toisiamme ihan etunimillä. Viestittelemme välillä kuulumisia tai puhumme kissoistamme – kaikkea maan ja taivaan väliltä! Tuntuu, että hän olisi vähän kuin pikkusisko, sillä ikäeroa on n. 15 vuotta. Koen, että olemme tulleet koko ajan läheisemmiksi ja saaneet vahvan yhteyden. Voimme vain jutella tai käydä pelaamassa sulkapalloa, leipoa pullaa, pelata lautapelejä tai katsoa leffaa! Tehdään aika perusjuttuja, mutta se on just parasta. Tärkeintä on, että hänellä on hauskaa, hyvä olla ja siinä samassa pääsen itsekin nauramaan. En koe, että yhteinen aikamme olisi mitenkään rasite. Näen, että vietän aikaa hänen kanssaan 10 vuoden päästä. Moni onkin sanonut, että miten nuorella naisella on aikaa tällaiseen, johon olen todennut, että tää on osa mun elämää ja tärkeille asioille on aina aikaa. Näemme n. 1–2 kertaa kuukaudessa ja kivasti jutut jatkuvat siitä mihin jäävät. Kaikki järjestelyt sujuvat todella hyvin!

Tuntuu, että nykymaailma on välillä hyvin itsekäs paikka. Tunnen oloni supersankariksi ja voimakkaaksi vain olemalla mä, oma itseni, tuomalla hymyä ja iloa toiselle. Saan siitä itsekin niin paljon, että PikkuKamusta on tullut tärkeä myös minulle. Tuntuu, että me ollaan kahdestaan kunnon tehotiimi, jota mikään tai kukaan ei voi estää!

On ilo nähdä, että hän kasvaa, ja että pääsen tutustumaan häneen vielä paremmin. Olen todella kiitollinen ja onnekas, että minun ja PikkuKamuni kohdalla asiantuntijat ovat saaneet todella hyvän parin aikaiseksi. Jo ensitapaamisellamme tunsin ja tiesin, että tästä yhteistyöstä tulee varmasti hyvä.

Jos sinä siellä ruudun takana mietit vapaaehtoistyöhön lähtöä, niin sinun pitää itse voida hyvin ja pitää itsestäsi huolta, jotta voit auttaa ja olla hyödyksi muille. Näin olet aito oma itsesi ja kaikki sujuu omalla painollaan eteenpäin. Tämä on yksi parhaista asioista mihin olen heittäytynyt, joten mitä sä ootat! Sä oot huikee tyyppi ja mikset jakaisi sun valoa ja voimaa myös muille! 😊

Iisa Korkeila

Iisa on 25-vuotias liikuntaneuvojaopiskelija, jonka aika kuluu vapaa-ajalla rakkaiden ihmisten seurassa sekä nukkuen, syöden ja urheillen. Musiikki ja kulttuuri ovat lähellä Iisan sydäntä. Hän nauttii ihmettelystä, ajatuksiin sukeltamisesta sekä elämästä, koska voi!

Tilaa OmaKamu-uutiskirje ja kuulet kuukausittain toiminnasta.

Jos Iisan esimerkki innostaa ja haluaisit ryhtyä itsekin Kamuksi, lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!